www.horttaa.fi

  Eilen Yiannis pyyteli mukaansa kahvilaan illalla. Sanoi että heillä on poliisiaseman viereisessä tilassa laulukuoron harjoitus. Odoteltiin siinä ulkopuolella ja kuunneltiin lauluharjoituksia. Viereen istahti hieman laitapuolen kulkijan oloinen kaveri. Kysyi lupaa saako istua viereemme ja hetken päästä kysyi haittaako jos hän  sytyttää tupakan. Sanoimme että ei haittaa, ulkoilmassa tupakansavu ei haittaa niin hirveästi. Oikein kohtelias mies, kuulimme Yiannikselta että hän asuu juuri siinä heidän harjoituspaikkansa terassilla. Koditon siis, hänelle on kuulemma tarjottu jotain asumispaikkaa mutta ei ole halunnut sinne mennä. Taisi olla kulttuuri-ihmisiä, kehuskeli kovasti kuoron laulua. Lähdettiin kahvilaan ja sovittiin perjantain järjestelyistä. Yiannis oli luvannut viedä meidät Heraklionin lentokentälle. Kahvilasta päätettiin lähteä taverna Konakiin maistamaan miekkakalaa, nythän sitä olisi tarjolla tuoreena. Useimmiten se on pakastettua josta myöskin viimeisin makumuistomme on noin

  Ollaan niin pitkin ja poikin kuljettu Ierapetran katuja ja katseltu useitakin taloja ja pihoja ihaillen. Näistä jopa suurin osa näyttää asumattomilta jos nyt jotain voi päätellä ruostuneista ketjuista joilla portit ja ovet on lukittu sekä jonkun näköisestä remontin tarpeesta. Puhumattakaan pihoihin kertyneen roskan määrästä. Tänä aamuna juuri katseltiin taloa joka oli kyllä vähän reippaan kokoinen tarpeeseemme nähden. Todella isohko tontti kaupunkialueella, kaupungin laidalla mutta lyhyt kävelymatka kaupunkiin. Lähellä meren rantaa, mielenkiinnosta katseltiin välittäjän tiedoista hintaa. Taskurahoja pyydettiin tästä kämpästä, vain 900000€. Laitoin äkkiä rahapussin takaisin taskuun, näillä muutamalla vitosen setelillä ei tuota kämppää lunasteta. Ehkä meidän unelmakotimme odottelee vielä jonkun aikaa ja turvaudumme vuokratarjonnan antimiin. Tosin ei se ole hullu joka pyytää vaan se joka maksaa. Päivällä saimme viestin Yiannikselta, kyseli mentäisiinkö illalla käymässä erääseen kahvilaa

  Heräiltiin aamulla kuuden jälkeen ja aamukahvin jälkeen lähdettiin katsomaan auringonnousua. Kivoja kuvia saatiinkin muutama vaikka taidettiin kymmeniä ottaa. Ihan kaikki eivät olleet julkaisukelpoisia. Ennen seiskaa on aika rauhallista käppäillä pitkin katuja, ei vaivaa turistit eikä paljon paikallisetkaan.  Tosin tähän aikaan täällä on turisteja aika vähän muutenkin. Takaisinpäin tultaessa ihmeteltiin satamaan ajanutta rekkaa joka oli aivan kiinni laivan kyljessä. Pakkohan se oli mennä katsomaan mitä siellä touhutaan. Vierekkäin oli kaksi venettä joista kannettiin miekkakaloja rekkaan. Olimme paikalla vain muutaman minuutin jonka aikana rekkaan kannettiin varmaan toistakymmentä kalaa. En tiedä kuinka kauan kaloja oli jo kannettu ja kuinka kauan lähtömme jälkeen niitä vielä kannettiin. Huomasimme rekan lähtevän vajaan puolen tunnin päästä joten karkeasti arvioisin että miekkakaloja kannettiin rekkaan kymmenittäin jollei jopa paljon enemmän. Tämä on kuitenkin vain mutu tuntumaa. Piti

  Taas on kierrelty pitkin Ierapetran katuja ja kujia. Aina silloin tälloin löytyy jotain uutta nähtävää ja koettavaa. Paljon on talojen alakerroissa tyhjinä olevia entisiä liiketiloja. Väkisinkin sitä välillä miettii että mitähän tuollakin on mahdettu myydä tai tehdä. Osassa on vielä kyltit tallella joten niistä kyllä tiedetään mitä alaa ovat edustaneet. Samoin on todella paljon selkeästi asumattomia taloja ja asuntoja siellä täällä. Kuten monissa kaupungeissa myös Ierapetrassa on pulaa asunnoista. Osasyyllisiä ovat ne jotka antavat jostain syystä talojen rapistua ja lahota paikallaan kuin yrittää myydä ne edes jollain hinnalla. Paikallisten kertoman mukaan ainakin osassa on mukana perintöriitoja, joskus joku kaukainenkin serkku saattaa torpata talon myynnin vedoten tunnesiteisiin tms. Samoin jonkunnäköinen byrokratia saattaa estää myymisen, olemme kuulleet jopa yli vuoden mittaisesta paperisodasta kaupan sopimisen jälkeen. Niin tai näin suuri osasyyllinen on myös airbnb toiminta. Mon