Mystinen hedelmä

 

Taverna Konakissa on välillä tarjoilemassa kaveri joka kasvattaa erilaisia trooppisia hedelmiä ja tuo niitä silloin tälloin  tavernaan. Nähtiin tiskillä tämä ja koiteltiin kysellä nimeä. Ei saatu mitään tolkkua nimestä eikä mausta. Joku kuvaili hedelmän maistuvan vaniljajäätelöltä.

Eilen torilla näimme myynnissä samanlaisen ja kysäisimme nimeä, κολοκυθο ιοννινα. Myyjä selitteli hedelmän kuuluvan kurpitsoiden sukuun mutta ei varsinaisesti ole kurpitsa. Makua kuvaili perunan ja kesäkurpitsan sekoitukseksi. Netistä löydettiin kaverille nimi chayte "pricky". 

Hiljaiseloa vietetty muutama päivä, kävelty sinne sun tänne ja tänne sun sinne. 

Sää yleensä kiinnostaa niin kerrotaanpa nyt hieman siitäkin. Neljäs kerta meillä kun ollaan joulukuun alun ja helmikuun alun välillä oltu täälläpäin 3-4 viikkoa kerrallaan. Jokaisena talvena sää on ollut aika samanlaista, päivisin on muutamaa poikkeusta lukuunottamatta T-paitakelit. Toisinaan ollaan kuljeskeltu shortseissakin. Iltaisin viileämpää, muutamana iltana ja aamuna jopa kylmää kunnes aurinko taas lämmittää. Sateita ei olla saatu kuin muutamana päivänä koko aikana ja nekin ovat olleet lyhyitä kuuroja jonka jälkeen aurinko jälleen paistaa.

Muutamina päivinä on ollut aikamoisen tuulista mutta mitään isommista tuohoista ei olla kuultu.  Eli muutamalla sanalla sanottuna; talvi täällä on aikalailla vastaava kuin Suomen kesä parhaimmillaan. 

Eilen lähdettiin Lissun ja Giorgioksen kanssa  ajelemaan vuorille. Ensin käytiin heidän viljelmillään kastelemassa kasvit ja ruokkimassa kissat. Siitä jatkettiin matkaa pitemmälle vuorille katsomaan löytyisikö nyt sieniä. 

Löydettiinhän niitä muutamia sentään vaikkei nyt mitään hirmusaalista saatu.

Matkaa jatkettiin nunnaluostariin jossa kummatkaan Lissu eikä Giorgios ole käyneet. Giorgios kertoili kuulleensa isosta onnettomuudesta joka oli tapahtunut 1972. Läheisen Kalamafkan kylän porukkaa oli tulossa luostariin bussilla joka oli tupaten täysi. Ilmeisesti jonkunlaisen jarruvian vuoksi bussi oli luostarin pihamaalta ajautunut rotkoon muutaman kymmenen metriä alaspäin. Nunnalta kuultiin tapahtuneesta sekä netistä hieman haettiin lisää tietoa. Turmassa kuoli 21 ihmistä ja loukkaantui kymmeniä. Ison männyn kylkeen jonka vierestä bussi oli ajautunut rotkoon oli maalattu valkoinen risti ja viereen tehty muistomerkki. Onnettomuus oli yksi historian pahimmista Kreikassa. Joidenkin tietojen mukaan bussi oli ollut aika huonossa kunnossa ja jarrujakin oli korjailtu tee-se-itse tyyliin.

Luostarissa saatiin taas ihastella upeaa miljöötä. Aivan ihana ja rauhallinen paikka.

Nunna avasi myymälän pyynnöstämme. Teetä ja saippuaa ostettiin tällä kertaa. 

Kotona Riikka tutki teetä tarkemmin huomaten sen sisältävän Italian olkikukkaa. Kasvi tunnetaan Suomessa nimellä curry yrtti jota meilläkin on puutarhassa kasvamassa. Pitäisi olla erittäin hyvää sisäelimille ja stressin hoitoon. Tyypillinen Athos vuorten sekä muissakin Kreikan luostareissa. Tuoksusta erottaa selvästi curryn.

Luostarista mentiin tietysti Agia Paraskeviin lounaalle kun kerran ihan vieressä oltiin. Jälleen kerran ihan tajuttoman hyvää ruokaa. Paikalle saapuessamme isäntä istuskeli ystäviensä kanssa pöydässä syömässä ja rakilasia kilistellen. Sanotaan että pitää otta molemmille jaloille että pysyy tasapainossa. Isännällä tuntui jalkoja olevan enemmänkin sen verran hyvään tahtiin raki hävisi lasista. 

Onneksi taitaa harjoitusta olla sen verran takana että askel pysyi vakaana ja ruokaa saatiin pöytään. Aρνί με πατάτες στο φούρνο, Ηιρινο με πατάτες στο φούρνο και κοτόπουλο με τραχανάς και χωριάτικη. Lammasta sekä possua puu-uunista perunoiden kera, kanaa trahanan kera sekä maalaissalaattia. 

Voi pojat(ja miksei tytötkin) mutta oli taas kerran erinomaista ruokaa.

Jälkiruoaksi saimme πορτοκαλία,Σφακιανη πίτα και ρακί.  Appelsiineja, sfakian pitaa sekä rakia.

Sen verran tuli taas syötyä ettei tuuli paljon vaikuta, kyllä pysyy jalat tukevasti maassa.