Mutkia matkassa

 

Lähdettiin eilen Jarin kanssa ajelemaan Lasithin tasankolle. Eikun google maps päälle niin takuuvarmasti menee päin h....ttiä. Muutaman kilometrin jälkeen ensimmäisessä risteyksessä käsketään kiertämään rannikkokylien Eloundan ja Plakan kautta. Iso tie vie paljon nopeammin perille. Tässä kohtaa uskoimme vaistoamme ja painelimme isoa kansallistietä eteenpäin.

Seuraavaksi katseltiin Neapolin kohdalla jossa oli tasankon kyltti. Käännyttiin kaupunkiin ja ihmeteltiin kun ei minkäänlaista opastusta enää löytynyt. Taas google maps päälle ja parin kierroksen jälkeen puhelin lensi takapenkille. Hei ihan oikeasti, ei voi olla totta. 

Jatkettiin isoa kansallistietä pitkin kuitenkin google mapsin avulla. Lasithin tasanko sijaitsee keskellä Kreetaa tien vasemmalla puolella. Maps kuitenkin käskee kääntymään rannikolle Malian kylään. Ihmeteltiin tovi mutta ajateltiin että ehkä se tie lähtee kuitenkin sieltä jostain. Voi v...u, muutaman kilometrin kiertely ahtailla kujilla ja takaisin isolle kansallistielle. Siis ihan oikeasti.

Noo, jatkettiin vielä vähän eteenpäin. Välillä katseltiin paperikartastakin missä oltiin. Lähdimme reissuun itäpuolelta Ierapetrasta mutta sillä hetkellä oltiin jo tasankon lännenpuoleisella reitillä. Aikamoisia mutkia mutta tienviittoihinkaan ei ole luottamista, varsinkaan jos niitä ei näy. Jotenkuten päästiin lähemmäs tasankoa. Pysähdyttiin Moxoksen kylään juomaan ja kuuuuuselle. Naapuripöydässä pappat istuivat paksut toppatakit päällään, meikäläiset t-paidat päällä. Kirkossa poikettiin tietenkin rukoilemassa hyvää onnea alun vaikeuksien jälkeen.

Tamatat. Kuvastavat rukouksissa toivottujen vaivojen parantamista, kuten kättä, jalkaa ym.

Tässä vaiheessa ei vielä tiedetty mitä tuleman pitää. Jos olisi tiedetty olisi käyty ostamassa autonkuva ja rukoiltu hyvää ja turvallista matkaa.

Jatkettiin eteenpäin ja kierreltiin hetki useiden kylien läpi. Pysähdyttiin lounaalle taverna Diktiin Agios Konstantinoksen kylään. Kyseltiin päivän sapuskoja ja mamma johdatteli keittiöön katsomaan mitä padoissa on. 

Δολμαδεσ,  κοτόπουλο φούρνο με πατάτες, μουσακά και χωριάτικη.  Viinilehtikääryleitä, kanaa uunissa perunoiden kera, mousakaa ja maalaissalaatti. Mahtavat sapuskat, alkuun tuotiin rakit ja pieni mezelautanen. Jälkiruoaksi hedelmiä, kiva taverna.

Jatkettiin tasankon kiertelyä pienien kylien läpi, niitä riitti parin kolmen kilometrin välein. Täälläpäin ei vakituisia asukkaita ole kovin paljoa talven aikana. Kesän ajaksi tullaan ruokkimaan turisteja ja myymään matkamuistoja.

Pikkuhiljaa mietiskeltiin paluuta Ierapetraan ja mietimme että mennään jotain eri reittiä vaihtelun vuoksi. Olihan se vaihtelua. 

Google maps jälleen päälle, määränpääksi Ierapetra ja jalka kaasulle. Muutama kilometri meni hyvin mutta ensimmäiseen risteykseen tultaessa netti ei toiminut ja oli valittava jompikumpi tie. No arvaattehan sen, päin mäntyä meni. Hirvittäviä hiusneulamutkia toisensa jälkeen, netti alkoi topimimaan ja käski toistuvasti tekemään U-käännöksen. Aloimme uskomaan että se vopisi olla paras vaihtoehto ja vedettiin auto ympäri. Siis ei ympäriympäri vaan käännettiin nokka tulosuuntaan ja lähdetään seuraamaan toista reittiä.

Alku näytti hyvältä mutta hetken päästä asfaltti muuttui soratieksi. Vähän aikaa mietittiin kuinkahan tässä käy mutta päätettiin jatkaa matkaa. Kävelyvauhtia välillä mentiin isojen kivien väistelyn vuoksi. Seuraavaksi tuli tenkkapoo, tiellä oli hirvittävä lammikko edellisten päivien sateen jäljiltä ja tien toisessa reunassa heiteltynä kiviä sen verran että auto voisi juuri mahtua menemään siitä. Hyppäsin katsomaan ja näytin Jarille mistä kohtaa tulla kun totesin että pitäisi mahtua. Hyvinhän siitä selvittiin vaikka Riikka takapenkillä taisi painaa jarrua melkoisesti kuten koko reissun ajan.(seuraavana aamuna ainakin sanoi että pohkeet ovat ihan turtana).

Horisontissa alkoi jo näkymään asfalttitietä joten kädet ristiin ja rukoillaan että päästään kunnialla sinne asti. Päästyämme asfaltille huomasimme aivan mahtavan kukkaniityn. Pelkästään tämän näkeminen kruunasi matkan kärsimykset.

Hetken päästä päästiin kylään mutta mitään kylän kylttejä ei näkynyt. Siesta-aika eikä ristinsielua näkyvissä keneltä olisi voinut kysyä. Hetken hakemisen jälkeen mapsista löytyi kylän nimi. Lähdettiin jatkamaan matkaa pienen hapuilun jälkeen. Ano Viannosin kylään pysättiin kahville ja ansaitulle rakille. Upean plataanipuun alla on varmaan useampikin kahvi ja raki juotu.

Tästä eteenpäin oli selvät sävelet, eikun auton nokka kohti Ierapetraa.