'
Tällainen screeni oli Heraklionin lentokentällä jossa saattoi ottaa itsestään lomakuvan astelemalla screenin eteen. Ja mehän otettiin vaikka ei ollakaan lomalla vaan matkalla.
Koko homma alkoi eilen kello 06.32 jolloin auto oli lastattu ja nokka suunnattiin kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Ensimmäiset hankaluudet koettiin Karkkilassa jossa pysähdyttiin luonnollisille tarpeille sekä ostamaan Riikalle lehti. Pankkikortti ei jostain syystä toiminut vaikka sitä kokeiltiin parissakin eri päätteessä. No onneksi oli toinen kortti joka toimi. Sekä tällaisten sattumien varalle joita silloin tälloin Kreikassakin sattuu muutama eurokin taskun pohjalla.
Kaukoparkkiin päästtiin ilman muita kommelluksia ja reippaassa tahdissa kentälle. Tsekkauskin sekä matkalaukkujen pudotus toimi loistavasti mutta turvatarkastuksessa meidän jonossa ilmeni ongelmia. Ihmeteltiin kun viereisiltä hihnoilta skannauksesta tulvi tavaraa ulos tuutin täydeltä mutta meidän linjasto seisoi. Välillä joku meni jonkun pitkävartisen kepin kanssa sohimaan putken sisälle mutta ei.
Käskivät mennä seuraavalla hihnalle johon tavaramme nostettaisiin. Samalla katseltiin syrjäsilmällä mitä ihmettä tapahtui epäkunnossa olevalla. Huomattiin että yksi laatikoista joihin tavarat asetellaan oli noussut pystyyn putkessa ja tukkinut sen. Hetken päästä heiluteltiin pitkää huivia ja kyseltiin kenelle mahtoi kuulua, oli aiheuttanut johonkin kiinnijäämisellään koko kaaoksen. Ja ihan selvyyden vuoksi, EI ollut meidän.
Hetken päästä tavaramme ilmaantuivat putken suulle ja tökättiin saman tien tarkastukseen meneviin. Mikä helvetti siellä nyt muka on. No pari suklaalevyä aiheutti hälytyksen, onneksi ei sentään poliiseja kutsuttu hätiin.
Pientä ajanvietettä saatiin vähän ennen Ateenan koneen saapumista putkelle. Pari poliisia ilmestyi paikalle sekä neljä rajavartiolaitoksen miestä. Epäiltiin ensin jotain suurempaakin tapahtuvan mutta tarkastivat vain satunnaisesti muutamilta tulijoilta paperit. Seuraavaksi poliisit taluttivat koneeseen naisen, ilmeisesti karkotettavan/käännnytetyn ja vasta sen jälkeen muut pääsivät koneeseen.
Aegean Airlinesin kone hieman myöhässä. Ruokaa alettiin tarjoilemaan aika nopealla aikataululla. Mousakaa tai pastaa kyseltiin. Otin mousakaa joka oli hieman kuivan puoleista mutta eipä pasta-annoskaan kovin hääviltä näyttänyt. Naapuripenkissä kaveri vetäisi annoksen syötyään salamipötkön esiin ja alkoi puisella ruokailuveitsellä leikkaamaan siivuja. Otsasuoni tykytti ja laajeni laajenemistaan mutta salamissa ei näkynyt merkkiäkään. Lopulta muutaman minuutin hankaamisen jälkeen kaveri sai pari siivua irtoamaan pötköstään ja heitti loput takaisin reppuun. Taisi tulla hiki.
Ateenaan päästiin edelleen pikkaisen myöhässä aikataulusta mutta silti meillä oli kolmisen tuntia aikaa Kreetan koneen lähtöön. Mentiin kuppilaan ja valittiin kehnohkosta valikoimasta pizzan palaset. Niitä siinä pureskeltiin kun taustalla soi tuttu kappale dirlandaa.
Noin tuntia ennen koneen lähtöä käveltiin portille jossa istuskeli hollantilainen pariskunta pienen lapsen kanssa. Äiti yritti syöttää lasta mutta pojan huomio kiiniittyi koko ajan meihin eikä ruokailusta tullut mitään. Hetken päästä lapsi kiipesi istumaan Riikan viereiseen tuoliin, kyllä lapsi hoitajan tuntee.
Katselin virkailijoiden touhua tiskin takana. Lähes kymmenkunta ihmistä poukkoili tiskin takana, osa tosin näytti siltä että saattoi olla työntekijöiden lapsia hoitopaikan puutteen vuoksi. Sanoinkin Riikalle että mitä useampi kokki sen huonompi soppa. Taidan ruveta ennustajaksi.
Pelätty ilmoitus kuulutettiin mikrofoniin, kone lähtee tunnin myöhässä, voi nyt he....tti muutenkin alkaa olemaan myöhä. Tämäkin vielä. Tein pienen kävelylenkin lähistöllä kun Riikka tulee juoksujalkaa vastaan sanoen että lähtöportti on muuttunut ja kaikki lähtivät uudelle portille. Seuraattin heitä. Päästyämme portille kuului seuraava ilmoitus, kone myöhästyy vielä puolisen tuntia lisää. Saakeli vieköön ollaan perillä Ierapetrassa vasta puolenyön aikaan.
Onneksi luottohenkilömme Yiannis jolta auton vuokrasimme oli paikalla sovittuun aikaan ja parissa minuutissa olimme tien päällä. Eikun nilkka suoraksi ja menoksi.
Perille päästiin, Nopea vilkaisu Coffee Shoppiin josko Andreas vielä olisi paikalla jotta saataisiin pienet rakit yömyssyksi. Olihan Andreas paikalla ja yömyssyt saatiin. Pois lähtiessämme kaivelin taskujani maksaakseni. Andreas sanoi melkein kiukkuisesti että älähän nyt, καληνύχτα. Hyvää yötä.
Kommentit
Lähetä kommentti