Etelän iglu ei sula

 

Γειά σας ο φιλος μου,  τερωε καωεριτ. Hups meni Kreikan aakkosilla, siis terve kaverit.

Eilen lähdettiin puolenyön jälkeen ajelemaan kohti Helsinki-Vantaata. Keli oli melko hyvä kotoa Nakkilasta lähdettäessä, aste pakkasen puolella eikä lunta satanut. Huittisten jälkeen alkoi pikkuhiljaa tuprutella lunta mutta onneksi Forssan paikkeilla loppui sade. Liikenne oli todella hiljaista, muutama auto nähtiin mutta eipä ollut ruuhkasta tietoakaan. 

Auto lentoparkkiin ja kentälle päästiin hyvissä ajoin. Oltiin ostettu lennot Aegean Airlinesilta mutta operointi hoidettiin Lufthansan voimin. Yritettiin automaatilla tulostaa liput Aegeanin puolelta mutta kone ilmoitti että eipä meillä olekaan varattuja lentoja ko yhtiöltä. Lufthansan puolelta taas ei päästy tekemään tsekkausta vaan 04.25 alkaen  tiskillä palvellaan. Oltiin ekoina jonossa ja homma toimi hyvin. Liput kouraan ja laukut ruumaan.

Eikun OP-loungeen aamiaiselle, ollaan ennenkin käyty hyvin kokemuksin joten odotukset olivat korkealla. Loungessa palvellaan aamuviidestä iltaysiin. Paitsi tänään stana sentään. Ovet pysyivät kiinni vaikka reilu parikymmentä ihmistä koputteli ja yritti repiä ovea auki. Myöhemmin kuultiin että jouluna poikkeusaukiolo, avaavat kello kuudelta. Missään ei ollut mainintaa asiasta, ovessa komeili vaan lappu, palvelemme joka päivä klo 05-21. 

Aegeanilla tarjoillaan ateria juomien kera mutta Lufthansan ateriat olivat mallia light meal. Kevyt ateria koostui lasillisesta vettä ja pienestä suklaan palasta. Palvelu oli kylläkin hyvää molemmilla lennoilla reitillä Helsinki-Frankfurt-Heraklion. Mutta helvetin kova nälkä oli kyllä tämän reissun jälkeen.

Frankfurtin kenttä on euroopan kolmanneksi suurin, Helsinki-Vantaa on kuin pienen pieni muurahaispesä tämän elämää kuhisevan megasuuren kentän rinnalla. 

Tuntui että koneen laskeutumisen jälkeen rullailtiin useampi minuutti ennen kuin päästiin koneesta pois. Bussiajelu tuntui kestävän ikuisuuden, varsinkin kun piti reilussa puolessa tunnissa ehtiä Heraklionin koneeseen. 

Terminaaliin päästyämme tsekkasimme näytöltä mistä kone lähtee Heraklioniin. Voihan v..tu sentään eri terminaalista, tietysti. Hissillä alakertaan ja tunnelia pitkin juostiin "muutama kilometri" (ainakin siltä tuntui) seuraavaan terminaaliin. Hissiä ei ollut heti saatavilla joten juostiin portaat ylös . Samalla huomasimme kellon seinällä joka näytti erilaista aikaa. 

Helvetti sentään, Saksa kuuluu keskieurooppalaiseen aikavyöhykkeeseen joka on tuntia vähemmän kuin Suomen itäeurooppalainen aika.

Jumalauta turhaan juostiin suu kuivana kilometritolkulla. Eikun baariin kostuttamaan kurkkua. Punaviiniä ei näkynyt joten otettiin roseeta ja tietysti kun Saksassa ollan niin pitihän sitä maistaa brezel. Ei olisi kannattanut. Siis viini oli todella hyvää mutta paljon kehuttu brezel ei oikein ollut meidän makuumme. Onneksi oli viiniä ettei tukehduttu.

Duty freessäkin poikettiin. Vähän aikaa pyörittin siellä sun täällä kunne huomasin tiskin jossa mainostettiin Courvoisierin laatujuomaa. Sinnehän meikäläinen lähti heti kuola suusta valuen. Lasiin kaadettiin pienenpieni tilkkanen( oli kyllä turha tahria lasia tuollaisen tilkan takia)😁. Riikka tuli hetken päästä ja pyysin kaatamaan hänellekin pienen maistiaisen. Myyjä kysyi Riikan ikää johon vastasin että 60v. En tiedä mikä hänelle tuli, ehkä hetkellinen mielenhäiriö. Hän vastasi että tämä ei ole mikään vitsi, voin menettää työni tämän takia. What a fuck, mitä vi..ua. Noo ei voi mittään, ei tiedetä mitä hänen päässään mahtoi liikkua, jos yhtään mitään. Lähdimme nauraen pois. 

Mutta heraklioniin päästiin muutama minuutti myöhässä puoli kolmen jälkeen iltapäivällä. Giannis oli totuttuun tapaan odottamassa auton kanssa paperit valmiina. Viime kerralla auton tankki oli täynnä ja hän pyysi täyttämään tankin vastaavaan määrään. Hain tankin täyteen Ierapetrassa illalla mutta koska matkaa Heraklioniin on noin sata kilometriä mielestämme tankki ei ollut täynnä joten annoimme hänelle 20 euroa jotta hän saa tankin täyteen.

Luovuttaessaan autoa hän löi saman setelin kouraani sanoen että mitä ihmettä horisit viime kerralla, olihan tankki täynnä.

Ierapetraan päästiin ihailemaan jälleen kerran talkoovoimin tehtyä joulukoristelua. 

Καλά Χριστούγεννα,  hyvää joulua.

Iglussa voi kirjoitella toiveita pukille. Riikan toiveena oli että saisi edes tipan konjakkia ikää kysymättä