Tulisilla hiilillä

 

Eilen aamulenkillä morjesteltiin tutun kalastajan kanssa. Irrotteli kaloja verkoista ja huuteli että tule muutaman minuutin päästä hakemaan muutama kala.

Menin muutaman minuutin päästä takaisin. Hän hyppäsi veneestä maihin ämpärin kanssa jossa oli kuusi leijonakalaa. Istahti penkille ja alkoi perkaamaan kaloja antaen samalla valmistusohjeita. Μόνο ψάρια και πατάτες,  λαδι και αλάτι  μετα στοω φούρνο . Vain kalat ja perunat, lisäksi oliiviöljyä ja suolaa ja sitten uuniin. 

Oltiin illalla menossa kuppilaan jossa on aina grilli kuumana niin kyselin onnistuuko grillaaminen. Tietenkin, kaloista tulee jopa parempia grillattuna kuin uunissa. Hän laittoi kalat pussiin ja lykkäsi käteeni. Ευχαριστώ πάρα πολύ,  oikein paljon kiitoksia.

Istuskeltiin kämpän edessä ulkona kun tuttu pappa kuppilasta ajeli ohi. Pysähtyi avasi ikkunan ja kyseli mennäänkö illalla kuppilaan. Pakkohan siihen oli vastata myöntävästi varsinkin kun oltiin jo muutenkin ajateltu mennä. 

Mutta sitä ennen piti lähteä lounaalle Napoleoniin. Se on jotenkin kumma juttu että on vähän vähemmän nälkä kun välillä vähän syö. 

Kaikki varmaan muistavat lastenlaulun jossa lauletaan, pää olkapää peppu polvet varpaat. Tuntuu tässä kun ikää alkaa kertymään että sanat pitäisi vaihtaa.

Lompakko lasit avaimet puhelin, muuten tuntuu välillä joku unohtuvan.

Illalla siis kuppilaan ja kalat grillimestarin kouraan. Erittäin hyvää oli, kiitos kalastajalle sekä grillaajalle. 

Stifado metsäsienistä