Μαγιατικο , piikkimakrilli

 

Perjantaina kilahti viesti. Vuokraisäntämme viestitteli saaneensa lahjan serkultaan. Pitihän sitä lähteä katsomaan mitäs sitä on saatu. 

Hetken jutustelun jälkeen sain painavan oloisen pussin käteeni. Vagell sanoi serkkunsa saaneen harppuunalla. Sain valmistusohjeet; στον φούρνο, μαϊντανό,πατάτες και λάδι. Αλατοπίπερο jäi mainitsematta mutta sehän nyt on itsestään selvää että maustetaan suolalla ja pippurilla. Ohje oli; uuniin, persiljaa, perunoita ja tietysti oliiviöljyä. Pussin sisältö jäi vielä tässä vaiheessa epäselväksi mutta kotona avattiin pussi. Riikka epäili ensin pussissa olevan mustekala ja sanoi että hän ei siihen koske mutta komean kokoinen kala sieltä paljastui valmiiksi paloiteltuna. Piikkimakrillia joka on yksi arvostetuimmista kaloista. Vagellilta kuultiin myöhemmin kalan painaneen reilu neljä kiloa josta saimme puolet. 

Laitettiin kala jääkaappiin ja suunniteltiin lauantain ostoslistaa  torille. Aika kantamukset käsissä palailtiin kotiin ja aloitettiin misaaminen päivän kalalounasta varten. Vagellin ohjeen lisäksi laitettiin vuokaan lisäksi κρεμμύδι, πιπεριά και κολοκυθάκια. Sipulia paprikoita ja kesäkurpitsaa eräänlainen μπριαμ,  kasvispaistos siis. Lisänä salaattia ja leipää. Kalaa oli reilusti joten pyydettiin Lissu, Giorgios sekä Marja-Liisa myös syömään. 

Tiedä häntä olivatko kohteliaita mutta ainakin kehuivat ruokaa. Olihan se kyllä aivan erinomaisen onnistunut ateria meille täysin tuntemattomasta kalasta. Mutta onhan sitä muuten kalaa laitettu joten ei se sinänsä mitään ihmeellistä ollut. 

Πολύ νόστιμο φαγητό,  erittäin maistuvaa ruokaa.

Ai niin meinasi unohtua, perjantai illalla oltiin Konakissa syömässä. Naapuripöytään istui pariskunta, tullessaan sisälle puhuivat Kreikkaa joten oletimme täkäläisiksi. Pyysimme Yiannikselta laskua Kreikaksi . He alkoivat heti innoissaan kyselemään että mitä puhutteko Kreikkaa. Vastasin λίγο, eli hieman. En tiedä eivätkö ymmärtäneet mitä hieman tarkoittaa kun molemmat alkoivat höpöttämään kilpaa toistensa kanssa meille. Pienen osan ymmärsimme mutta aika pian piti kohauttaa olkapäitä, nyt meni yli hilseen.

Hienoa että puhuvat meille Kreikkaa, josko muutaman sanan aina silloin tälloin oppisi lisää. Täälläpäin Kreetaa kokemuksemme mukaan on pakko osata Kreikkaa edes jonkun verran muuten on vaikea pärjätä. Täälläpäin ei Englantia puhuta kovinkaan paljoa.

Jälkiruoaksi pari kotoa tuotua konvehtia ja rakia.