Lähikylissä

 

Näistä viiniruukuista ei varmaan enää juotavaksi sopivaa löydy.

Eilen aamulla lähdettiin ajelulle tsekkaamaan jokunen lähikylä. Samalla ajateltiin hakea vuoristosta salviaa ja kuivata kotiin vietäväksi. Ensimmäiseksi pysähdyttiin Meselerin kylään joka on meille osittain tuttu Yianniksen ystävän Giorgioksen asuinpaikan vuoksi. 

Kylässä on vähän toistasataa asukasta reilun kymmenen vuoden takaisen laskennan mukaan. Todennäköisesti väkiluku ei ole ainakaan kasvanut sinä aikana kovinkaan paljoa koska väestö vanhenee koko ajan ja työpaikat siirtyvät isompiin kaupunkeihin. Kierreltiin kylän vanhalla puolella jonkun aikaa kuvia räpsimässä. 

Tähän väliin ensimmäisen kylän nimikyltti johon emme kuitenkaan tällä kertaa pysähtyneet. Muutamat, juhlat ollaan sielläkin Giorgioksen luona vietetty.

Tämä nimikyltti jotenkin erottuu edukseen noista perinteisistä. 

Kuten kuvista näkyy uudisrakentamista ei ole toteutettu ihan viime vuosina, jos edes viime vuosikymmeninä. Kaikista taloista ei kuvia otetttu, löytyyhän toki jonkun verran remontoitujakin taloja.

Seuraavaksi suunnattiin Prinan kylään jossa sama meininki. Suurin piirtein saman kokoinen kylä kuin Meseleri ja saman verran raunioita ja muutamia remontoituja taloja.

Onkohan tämä se paljon puhuttu kulmahuoneisto

Viimeisenä kylänä poikettiin Kalamafkaan. Ollaan siellä enenkin käyty ja muutama sata porrasta kirkkoon kiivetty. Nyt käytiin tsekkaamassa pieni puro jossa paljon käydään piknikillä. Ihanan viileä, raikas ja rauhallinen paikka. Muutama hanhi ja sorsa kaakattivat. 

Kotimatkalla otettiin vielä muutama maisemakuva.

Tekojärvi veden saannin turvaamiseksi

Olemme kuulleet että jos kirkon katto näkyy niin vden pinta on alhainen. Mitäköhän se nyt mahtaa olla.

Illalla poikettiin kuppilaan. Paljon tuttuja oli paikalla mutta myös uusia naamoja jotka kuitenkin tuntuivat olevan henkilökunnalle tuttuja joten lienevät käyneet joskus ennenkin. 

Yhtäkkiä paikalle pöllähti pariskunta joka ensin kierteli ympäriinsä kuin kissa kuumaa puuroa. Istuivat pöytään, olivat selvästi ensimmäistä kertaa paikalla. Anna meni heidän luokseen, emme tarkalleen kuulleet mitä he puhuivat mutta pariskunta oli kreikkalaisia. Varmaan paikallisturisteja. Jotain Anna selosti heille mezeistä joita tarjoillaan pöytään. Muuta emme oikein kuulleet. Yhtäkkiä molemmat ponkaisivat ylös tuoleistaan ja melkein juoksujalkaa lähtivät pois. Ihmettelimme mikä nyt tuli, mitä he pelästyivät. 

Hetken päästä he tulivat takaisin pöytään istumaan naapurilihakaupan pussi kädessään ja antoivat sen "grillimestarille".

Me saimme jälleen kokea kreetalaista filokseniaa. Yhdestä pöydästä tuli peruna-makkaramunakasta ja toisesta tuotiin kurkkua, täysin tuntemattomilta ihmisiltä. Samaa filokseniaa saamme kokea myös ystäviemme puolelta. Lissu ja Giorgios aina tuovat jotain. Tällä kertaa granaattiomenaa ja munia. Vuokraisännältä saimme myös granaattiomenoita, lisäksi tuli ääniviesti jossa pyydettiin hakemaan hänen luotaan tomaatteja ja kurkkua.