Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu

 

Maanantaiaamulla ajateltiin lähteä ajelemaan  tarkoituksena tutkailla pieniä lähikyliä. Päästiin kilometrin verran kun vikailmoitus ilmestyi kojetauluun. Soittelin vuokraajalle mitä tehdään; häneltä tuli viestinä muutama nopeasti tsekattava kohta jotka olivat kunnossa. Eikun takaisin kotiin ja konepelti auki josko näkyisi jotain mikä voisi olla vialla. 

Eipä näkynyt mitään häkellyttävää. Kyselimme Lissulta ja Giorgokselta tietäisivätkö jotain remppamiestä mihin auto viedä. Samantien kuitenkin vuokraajalta tuli viesti Fiat merkkihuollosta Ierapetrassa. Lähdin samantien sinne, ystävällisesti kaverit tulivat heti katsomaan muutamia perusjuttuja kuten että kaikki polttimot ovat ehjiä jne. Niin helppo vika ei kuitenkaan ollut. Kiireisiin vedoten sanoivat etteivät nyt ehdi tällä hetkellä tekemään enempää mutta iltapäivällä klo 16.00 voisivat lyödä piuhat kiinni ja tsekata vikailmoitukset.

Menin takaisin sovittuna aikana ja nopeasti selvisi että joku anturin kaapelivika jota eivät ehtisi enää tänään korjata mutta aamulla ensi töikseen hoitavat homman. Soittelut vielä vuokraajalle Yiannikselle onko homma ok. Olihan se ok ja laskutuskin kuulemma onnistuisi joten meidän ei tarvi maksaa mitään. Korjaamon kaveri heitti minut kotiin, juteltiin matkalla niitä näitä. Kyseli missä asumme täällä Ierapetrassa,  sanoin vuokraisännän nimen. Kaveri kaivoi puhelimensa esille ja haki facebookista Vagellin profiilikuvan ja kysyi että tämäkö? Siinähän se vuokraisäntämme kuva komeili, kaveri oli kuulemma Vaggeliksen pojan parhaita kavereita. Pieni on maailma.

Eilen aamulla kaveri soitteli tulevansa hakemaan minut, auto kunnossa. Hiiret olivat järsineet jonkun johdon poikki. Vuokraaja Yiannis sekä huoltoliike hoitivat kyllä homman mallikkaasti. Iso kiitos. Matkalla korjaamolle ihmettelin vähän kaverin reittivalintaa. Vähän ajan päästä pysättiin tien reunaan ja kaveri sanoi hetkinen. Soitti johonkin ja parin minuuti päästä selvisi mitä odoteltiin. Mopo ajoi viereen, kaveri avasi ikkunan ja sai kahvimukin käteensä. Ja taas matka jatkui.

Aamulenkillä bongattiin valtavan kokoinen kilpikonna satama-altaassa. Nousi juuri meidän edessämme haukkaamaan happea, eikä tietenkään puhelinta kädessä että olisi saanut kuvan. Seuraavana aamuna saimme pienen videon pätkän mutta kauempaa kuin aiemmin.

Eilisillaksi oli sovittu toinenkin remontti. Lissu ja Giorgios olivat pyynnöstämme soittaneet sähkärin katsomaan uuniamme josko se saataisiin kuntoon. 

Kaveri mittaili vastukset, ehjiä olivat. Seuraavaksi otti maadoitusjohdon irti(jota vähän ihmettelin) ja laittoi uunin päälle. Nyt sulakkeet kestivät mutta sähkökynällä kaveri näytti kuinka hellan runkossa oli sähköä. Nyt ymmärsin maadoituksen irrottamisen. Täällä ilman kosteus on kova ja uuni ollut käyttämättä vuosikausia joka aiheutti sulakkeen palamisen. Tunnin verran lämmiteltiin uunia, maadoitus kiinni. Homma selvä uuni toimii jälleen eikä hintakaan reilu tunnin työstä ollut kuin 20 euroa.

Muuten ei paljoa tapahtunut. Paitsi kun täällä paikallisten keskellä asuu on melkein kuin teatterissa olisi. Välillä jostain kämpästä kuuluu hirveätä huutoa mutta täällä se on vain kahden ihmisen välistä normaalia keskustelua. Hetken päästä on taas hiljaista. Välillä naapurin nainen huutaa lapsilleen ja antaa korvatillikan. Toinen naapuri tyhjentää tuhkakupin naapurinsa pihalle jne. Muuttokuormakin saapui naapuriin ja uusi asukas. 

Ihmeellistä hajua ihmettelimme kunnes Lissu mainitsi sen tulevan johanneksen leipäpuusta. Vähän kuin domestos mutta imelä tuoksu.

Enimmäkseen lampsitaan sinnesuntänne, odotellaan ja katsellaan mitä seuraavaksi tapahtuu. Kävelemme pitkin poikin Ierapetran katuja siinä 12-20 kilometriä päivittäin.

Ollaan nyt reilu viikko oltu ja melkein päivittäin törmätään kreetalaiseen φιλοξενία, eli ystävällisyyteen ja vieraanvaraisuuteen. Useampi eri henkilö on tarjonnut naapuripöydästä jotain. Välillä viiniä välillä jotain syötävää. Osa tuttuja tai puolituttuja osa taas tuntemattomia.