Agios Ioanniksen kylästä


Eilen aamupäivällä istahdettiin terassille pikku mezeelle.  Lissu ja Giorgios olivat tuoneet meille vihanneksia ja hedelmiä ja juotavaa jotta päästään alkuun. Tomaatit, kurkut ja paprikaa dakoskorppujen kera maistui todella hyvältä. Naapurin mamma tuli roskia viemään, tervehti meitä ja katseli lautasiamme. Hän paineli vauhdilla takaisin sisälle, ja tuli takaisin käsissään kurkkuja ja tomaatteja sanoen αύριο eli huomenna voitte syödä nämä. Hetken kuluttua hän tuli uudestaan luoksemme nyt 0.75 l:n muovipullo kädessään joka oli täynnä heidän omasta tuotannostaan olevaa oliiviöljyä.  Tätä on kreetalainen φιλοξενία, vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä. Kiittelimme vuolaasti ja haimme oven pieleen  valmiiksi mariannepussin annettavaksi hänelle kun seuraavan kerran näemme. 

Naapurin mamman antamat antimet

Kyllä oli Lissun ja Giorgioksen tuomat antimet hyviä



Puolenpäivän aikaan Jari tuli hakemaan meidät lounaalle Agios Ioanniksen pikkuiseen vuoristokylään.  Perillä meitä odotti mahtavat näköalat sekä kylän ainoa taverna . Emäntä ja hänen lapsensa, noin 10-11vuotiaat poika ja tyttö jotka ottivat meidät hymyillen vastaan. Lapset pelailivat tavernan pienessä sisätilassa jalkapalloa, me istuimme ulos pienelle terassille. Emäntä toi ruokalistoja pöytään, kyselimme häneltä samalla löytyykö päivän annoksia. Löytyyhän niitä, tälle päivälle hän oli valmistanut φασολάκια, κοτόπουλο φούρνο και αρνί φούρνο. Vihreitä papuja tomaattikastikkeessa, kanaa uunissa sekä lammasta uunissa.  Niitähän piti tietenkin maistaa, lisäksi χωριάτικη και μισό κιλό άσπρο κρασί,  Kreikkalainen salaatti ja puoli litraa kylmää valkoviiniä.  Lisäksi emäntä toi alkuruoaksi talon puolesta τζατζίκι, πατατοσαλάτα και χόρτα με πατάτες, tzatsikia, perunasalaattia sekä villivihanneksia perunoiden kera. Jälkiruoaksi jogurttia kvittenihillolla. Lapset auttoivat äitiään tarjoilussa, hyvähän se on opetella näitäkin taitoja. 

Vuoristokylä Agios Ioannis












Kylästä lähdettiin kylläisenä läheiseen Magrigialokseen kylään. Aina täyteenkin mahaan mahtuu yksi hyvä jäätelö ja sieltähän sitä saa. Vuohenmaidosta valmistettua, todella hyvää. 

Matka jatkui Koutsounarin kylän Kanttiinaan jossa on pakko poiketa. Persoonallinen Maria emäntä on niin ihana ja paikka ihanan rosoinen. Istahdettiin pöytään ja tilattiin yksi pieni rakikarahvi kimppaan. Emäntä voivotteli pöydän likaisuutta, tuuli toi seinien rakosista hiekkaa sisälle ja silmille. Rakin kylkeen saatiin pikku mezeitä, dakoskorppua tomaatilla, bourekia(kesäkurpitsaperunapaistos) sekä favaa. Poislähtiessä pyydeltiin laskua, kokonaista kaksi euroa. Ei ole hinnan kiroissa ja ystävälliset halaukset ja pusut kaupan päälle mennen tullen. 

Magrigialoksen jäätelö
Kanttiina ja emäntä

Meze 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Makujen maailma

Tästä se taas lähtee

Unelmakotia hakemassa