Syysreissu 2023 alkaa Papadianan kylästä 8.9

 Noniin reissu alkoi oikeastaan jo eilen 7.9 kun päästiin Riikan veljen ja hänen vaimonsa hoteisiin Helsingin lähistölle. Lämpimät tervetuliaiset ja hyvät sapuskat parin viinilasillisen kera ja sitten unta kuulaan. Aamulla on molemmilla , heillä ja meillä, lähtö edessä. Heillä töihin ja samaa matkaa pääsemme kyydissä kentälle. Aivan upeaa kun ei tarvitse miettiä auton jättämistä mihinkään kaukoparkkiin. 

Ja tänä aamuna kentälle, 7.20 lähtö Heraklioniin Finskin sinivalkoisin siivin. Tällä kertaa palvelu lennolla oli parasta A-luokkaa, erittäin ystävällistä . Koneesta lähtiessä kiiteltiin henkilökuntaa, aina ei ole ollut aihetta kiitellä mutta nyt oli. 

Koneesta päästiin nopeasti ulos (reissattiin pelkillä  käsimatkatavaroilla) ja suoraan bussipysäkille odottamaan Ierapetran bussia. Vajaan tunnin odotus, sen verran ymmärrettiin kuskin ja rahastajan puheista että 4 istumapaikkaa oli jäljellä. Onneksi oltiin jonossa ekoina ja päästiin istumaan. Muutama muu joutui seisomapaikoille. 

Agios Nikolaoksen risteyksessä jouduttiin odottamaan hetken aikaa hautajaissaattueen vuoksi mutta muuten matka joutui suhkoht normaalisti.

Ensimmäinen viikko vietetään Papadianan kylässä lähellä Episkopin kylää jossa myös jäimme pois. Vähän ennen kylää pyysin kuskia pysähtymään siellä, naapuripenkin naiset sanoivat että myös he jäävät siellä pois. Saatuamme reppumme naiset kyselivät mihin olemme menossa , sanoimme että Papadianan kylään. He sanoivat että he hakevat auton siitä lähistöltä ja vievät meidät sinne kun on kuuma ja matkaakin kilometrin verran. Kiittelimme vuolaasti mutta kävelymatka autolle keskeytyi kun heidän koiransa juoksi vastaan. He lähtivät hakemaan koiraansa kun samalla yhden naisen isä ajoi autollaan paikalla, naiset selittivät nopeasti tilanteen ja heittivät takapenkiltä kalastusvehkeet pois ja käskivät meidät kyytiin. Pappa ajoi meidät kylään ja kämppä löydettiin parin pienen mutkan kautta. Lähdettiin horjuvin jaloin nälän uuvuttamana hakemaan kylän tavernaa. Tietysti suljettu, eli eipä muuta kuin naapurikylään Episkopiin parin kilometrin kävely. 

Paikka oli meille tuttu jo kevään käynnistä joten tiesimme että reippaat mezeet olisi tulossa viinin kera joten tilasimme pelkästään viinin. Ja sieltähän sitä sitten tulikin noin yhden lounaan verran syötävää. Samaan aikaan naapuripöytään istahti pappa jonka kanssa yritimme puhua. Hän ei puhunut kuin Kreikkaa joten vähän vaatimattomaksi keskustelu jäi. Hän oli läheisestä Thriptin kylästä vuohipaimen. Lämpötiloista tuli juttua ja hän kertoi että iltaisin vuoristokylässä piti jo hakea peittoa päälle, oli sen verran vilakkaa. 

Samalla hän huuteli emännälle maksavansa meidän viinimme ja istahti viereemme paria kuvaa varten. Tätä on kreetalainen vieraanvaraisuus. 

Tavernan emännältä kyselimme onko kylässä kauppaa. Hän kertoi siellä  olevan minimarket ja kävi yhtäkkiä kurkkaamassa onko kauppa auki. Auki oli joten ostoksille.

Netin laatu on niin heikko että kuvien lataaminen kesti ja kesti joten laitetaan kuvat myöhemmin.