Στα βουνά, vuorilla

 

Xristosin kylän hautausmaa.

Lähdettiin ajelemaan vuorille tarkoituksena vähän kuvata Ierapetran seudun upeaa ja vehreää kevättä. Aamulla kahdeksan jälkeen ajeltiin kohti Kalamafkan kylää. Matkalla pysähdyttiin ottamaan kuva tekojärvestä joka talvella oli lähes tulkoon kuivunut. Nyt vettä onneksi on saatu sateiden ja Mithin kylän lähettyviltä vedetyn vesiputken ansiosta kohtuullisen hyvin. Hyvänä mittarina toimii tekojärven keskelle jäänyt kirkko josta nyt näkyy vain katosta korkein osa jos oikein tarkkaan osaa kuvasta katsoa.

Pysähdyttiin aina välillä sinne sun tänne ottamaan kuvia. Tai siis Riikka otti minä toimin autonkuljettajana. Kalamafkasta suunnattiin kohti Anatolia jossa on usein käyty kävelemässä. 

Anatolista suuntasimme kohti Mallesin kylää joka on myös tullut melko tutuksi. Ollaan siellä käyty syömässä sekä ajellaan kylän läpi mennessämme taverna Agia Paraskeviin syömään. Kylän läpi päästyämme suuntasimme reitin viimeiseen kylään Xristosiin. Ei olla ennen käyty vaikka sijaitsee aivan tavernan lähellä ja monta kertaa mietitty pitäisikö käydä. Nytpä tuli sitten sekin asia hoidettua. Jostain luin että kylä olisi perustettu joskus 1100 luvulla ja vielä 1950 luvulla kylässä olisi asunut jopa 700 asukasta. Tällä hetkellä näimme kylän edustalla (autolla ei pääse kylään sisälle) kolme autoa sekä yhden koiran ja muutaman kissan. Tiedähäntä olisiko koirat ja kissatkin laskettu silloiseen asukaslukuun. Yhtään ihmistä emme nähneet, kaksi taloa oli sen näköisiä että niissä ehkä asuu joku. Eipä sen puoleen ei siellä montaa asumiskelpoista taloa näkynytkään. Enimmäkseen todella hyvin ilmastoituja eli katto romahtanut sekä myös seinät osittain. Todella kivan oloinen kylä silti täynnä kuvattavaa.

Tämä kuva on Kalamafkasta

Tämän oven lukitussysteemi on Mallesin kylästä

Pandaa oli kiusattu ja kepitetty ylöspäin mentäessä aikalailla tuonne noin 600 metrin korkeuteen. Siis ei hakattu kepillä vaan vaihdekeppiä siirrelty tuhansia kertoja. Nyt oli aika testata miten jarrut toimivat alamäkeen. 

Tässähän sitä kirjoitellaan eilisiä juttuja joten hyvinhän ne jarrut pitivät.

Vähän ennen lounasaikaa käytiin mamman kuppilassa. Tiesi että reissumme lähenee loppuaan ja poislähtiessämme tenttasi koska lähdemme. Kerroimme hänelle että maanantai illalla myöhään lähdemme ajelemaan kohti Heraklionin kenttää. 

Vannotti meitä käymään vielä ennen lähtöämme. Kauhunsekaisin tuntein odotellaan millaisia tuliaisia saadaan. Ollaan pelkillä repuilla reissussa joten kovin paljoa ei mahdu ja nestemäisiä aineita ei voida ottaa ollenkaan mukaan. 

Kotimatkalla bongattiin pappa pussittamassa kurkkuja auton lavalla. Mentiin äkkiä tien toiselle puolelle ja jatkettiin matkaa puolijuoksua ettei vaan tarjoisi meille kurkkuja. Niitä on nimittäin ihan riittävästi saatu jo.