Vanha nuorukainen vai nuori vanhukainen

 

Teksti koulun portinpielessä. Tee hyvää ja levitä rakkautta ilman että odotat itse saavasi hyötyä.

 Erittäin viisaita sanoja, toivottavasti oppilaat ja myös vanhemmatkin noudattavat tätä neuvoa.

Jees, raskas reissu takana. Perjantaina lähdettiin aamukuudelta ajelemaan ison kirkon suuntaan ja perillä Ierapetrassa oltiin vähän ennen puolta yötä. Lähes kahdeksantoista tuntia siis, on siinä ollu perskannikat kovilla. 

Ateenasta Kreetalle tullessa oltiin eri penkkirivillä Riikan kanssa. Koneesta pois lähtiessä ihmettelin miksi Riikka oli niin vakavan oloinen. Sanoi vieressä istuneen nuorehkon pojan kaivaneen puhelimensa kuorista ikonin kuvan ja rukoilleen koko matkan ajan tehden ristinmerkkejä ja puhuneen toisen vierustoverinsa kanssa jotain koneen tippumisesta. Oli tainnut itsekin ruveta pelkäämään.

Launtaiaamulla lähdettiin aamukävelylle ja katseltiin alkuviikon myrskyn jälkiä. Hiekkaa ja kiviä oli rantakadulla vieläkin paljon vaikka siivottukin oli. Lähinnä rantaa olevat tavernat olivat jonkun verran kärsineet vahinkoja kun laineet olivat tuoneet vettä ja hiekkaa sisälle. 

Aamukahvin jälkeen laikille(tori) pikku ostoksille. Kovin paljoa ei voitu ostaa koska vuokraisäntä oli tuonut kassillisen tomaatteja ja paprikaa sekä kurkkua. Lähinnä pitäydyttiin nestetasapainon säilyttämiseen liittyvissä asioissa. Eli siis viiniä ja rakia.

Juustoautosta yritin saada suurinpiirtein puolenkilon fetan palasesta vain puolikkaan. Pappa katsoi minua kuin halpaa makkkaraa ja pisti fetan pakettiin. Τέσσερα ευρώ παρακαλώ.  Neljä euroa kiitos. Pyysin vielä gravieraa ja sain papan hymyilemään sentään hieman. 

Poikettiin paluumatkalla vaateostoksilla tutussa vaatetusliikkessä. Myyjä tervehti iloisesti sanoen "tehän käytte usein täällä". Oli ilmeisesti naamat jääneet mieleen. Pitihän sitä sitten tietysti jotain ostaakin. Molemmille t-paidat, kiitos.

Lounastreffit oli sovittu ystävien kanssa joten suuntasimme Taverna Napoleoniin. Olipa kiva nähdä vanhoja tuttuja pitkästä aikaa. Onhan siitä jo kolmisen kuukautta kun viimeksi oltiin täällä.

Saimme vuokraisännältämme Vaggelilta kutsun kuppilaan illalla joten sinne siis. Hoidimme ikävät velvollisuudet samalla eli maksoimme vuokran ja sähkölaskun. 

Mezeiden lisäksi grillimestari (Riikka oli tehnyt härkäpapustifadoa kotona josta laitettiin kuva faceen ja hän on faceystävämme) toi pöytään grillattua possun kylkeä tokaisten kyllä tämä aina härkäpapustifadon voittaa. Oltiin jo melkein lähdössä kun naapuripöydästä kyseltiin haluammeko maistaa kotitekoisia etikkasäilykkeitä. Vagell sanoi heti ei kiitos. Kyselyt loppuivat siihen, nainen nousi ylös nappasi tyhjän lautasen pöydältämme ja lappasi tavaraa aika kasan lautaselle. Eihän siinä muu auttanut kuin maistella heidän tuotoksiaan. Hyvältähän ne maistuivat, kiitos.