Palmusunnuntai

 

Palmusunnuntai jolloin kirkossa jaetaan kaikille kävijöille palmunlehdestä tehty risti oliivinpuun oksan kera joka symbolisoi rauhaa ja siunausta. Jos oikein ymmärrettiin niin nämä säilytetään seuraavaan palmusunnuntaihin asti. 

Aamulenkille lähdettiin kuuden jälkeen, aamulla, kuten varmaan ymmärsitte sanasta aamulenkki, siis ei iltakuuden jälkeen. Lenkillä nähtiin Marina, yläkerran naapuri joka kyseli koska ollaan tultu jne. Lopuksi tietysti kysäisi haluatteko tomaatteja ja paprikaa, hänen pojallaan on kasvihuone. Ollaan jo opittu ettei koskaan kannata sanoa όχι η μονο λιγο. Eli ei tai vain vähän. Täällä se tarkoittaa sitä että normaalin pikkupussin  sijasta ovenkahvassa roikkuu ihan helvetin iso säkillinen tavaraa joka riittää viikkokausiksi. Otetaan vastaan mitä tuleman pitää ja jaetaan ystävien kesken kaikessa hiljaisuudessa. Pelonsekaisin tuntein odotellaan mitä oven takana odottaa.

Pitihän sitä aamulenkin ja aamupalan jälkeen istahtaa kirkonpenkille klo 08.00 kuuntelemaan jumalanpalvelusta. Onhan se tuttu jo aiemmilta käynneiltä mutta pidetään perinteistä kiinni.Tuohukset palamaan ja istumaan. Ihan hirveän kauaa ei jaksettu olla mutta kunnioitettavat 10 minsaa oltiin. Kaikella kunnioituksella muita kohtaan mutta emme ole hirveän uskonnollisia. Kuitenkin täällä on hienoa käydä kirkossa, täällä se ei ole ihmisille pakkopullaa vaan kuuluu elämään. 

Lounaalle Konakiin puolenpäivän aikaan. Pöytiä katettiin siihen malliin että pelättiin jo saadaanko pöytää. Saatiin sentään ja varattujen jälkeen jäi vielä 4 pöytää vapaaksi. 

Aika pian saapumisemme jälkeen ihmisiä tulvi sisään ja isompia porukoita käännytettiin pois koska ei ollut tilaa. Aikamoinen hässäkkä vähän aikaa mutta aika pian tilaukset saatiin keittiöön ja lautasia tuotiin pöytiin. Yhteen pöytään kannettiin kokonainen karitsa autosta. Siis paistettu, ihan vain selvyyden vuoksi.  Olivat varmaan sopineet asian tavernan kanssa, toivottavasti ainakin. Itse noudatimme paaston ajatusta eli emme syöneet lihaa vaan seepiaa. Kuten monet muutkin näyttivät tekevän. 

Naapuripöydän karitsa 

Laskun saamisessa olikin sitten pikkaisen ongelmia mutta saatiinhan sekin lopulta.

Meille Ierapetran parhaat tavernat ovat Napoleon ja Konaki. Koska Napoleon on sunnuntaisin kiinni ruokalemme Konakissa tai Pupussa (oikea nimi Μπομπου, bobu) mutta pupu jotenkin luontuu hyvin suuhun. Pupu on oikein hyvä mutta menu hieman suppea. 

Illalla mentiin uudestaan Konakiin. Uusi tarjoilija jota emme ennen tätä päivää olleet tavanneet tokaisi " ai te taas tulitte tänne". Erittäin ammattitaitoinen kaveri, sanottiin Yianniksellekin että hyvä kaveri, pidä hänet. Jotkut aikaisemmat tarjoilijat ovat olleet, miten sen nätisti sanoisi, enemmän ja vähemmän veteliä ja pellejä. Tänä päivänä ei ole helppoa saada osaavaa henkilökuntaa. Sama pätee varmaan enemmän ja vähemmän joka maassa, ainakin Suomessa kuulemma.