Lauantaina lähdettiin ajelemaan vuorille puolenpäivän aikaan. Kuskina Jari mukana myös Marja-Liisa sekä me Riikan kanssa. Ensimmäinen kohde nunnaluostari Mallesin kylän lähistöllä. Ollaan ennenkin käyty ja tehneet luostarin kaupasta hyviä ostoksia.
Hetken aikaa ihastelimme näkymiä luostarin pihalta vuorille päin sekä luostarin puutarhaa.
Nähtiin yksi kolmesta nunnasta jotka ovat jäljellä luostarissa. Kyseltiin häneltä voisivatko avata kaupan. Hän selitteli että kaupasta vastaava nunna on viljelyksillä luostarin ulkopuolella ja nykäisi muutaman kerran narusta. Kutsukello kalkatti muutaman kerran iloisesti lähettäen viestiä nunnalle pyytäen häntä tulemaan takaisin.
Sillä aikaa ihastelimme kirkon ja pienen kappelin loistoa.
Nunna palaili takaisin luostarille viimein iso sylillinen hänen karsimiaan oksia mukanaan. Heitti oksat maahan ja sanoi hakevansa avaimen jotta päästään shoppailemaan. Saippuaa ja teetä sekä parit komboskinit eli rukousrannekorut.
Kyllä nunnan kannatti keskeyttää työt hetkeksi, jätimme kauppaan koko porukalla viitisenkymppiä. Eikohän sillä muutaman litran ehtoollisviiniä saa. Kun kaupat oli tehty ja oltiin lähdössä nunna pyysi odottamaan hetken ja toi meille κουλουράκια, hillolla täytettyjä keksejä.
Seuraavaksi auton nokka kohti varsinaista määränpäätämme eli taverna Agia Paraskeviä. Kuola valui jo suupielistä kun ajatteli mitä mahtavia ruokia jälleen kerran saisimme eteemme.
Isäntä Yiannis tuli heti kättelemään ja toivottamaan tervetulleiksi ja osoitti meille varatun pöydän.
Hetken päästä pöytään kannettiin juotavaa ja alkupalalautasia sekä menu. Tuollainen "taskukokoinen" liitutaulu.
Χωριάτικη, ζιγαριαστο ριφι, χοιρινό φούρνο με πατάτες και γεμιστά. Maalaissalaattia, pitkään haudutettua vuohta, uunipossua perunoiden kera sekä täytetyt tomaatit.
Πολύ νόστιμο φαγητό, πάλι. Erittäin maistuvaa ruokaa jälleen kerran.
Μετα για επιδόρπιο Σφακιανη πίτα με μελι και κανέλα και ενα καραφακι. Jälkiruoaksi sfakian pitaa reilulla hunajalla ja kanelilla sekä rakia.
Sunnuntaina meidät oltiin kutsuttu taverna Napoleonin omistajien kotiin lounaalle.Oltiin saatu kutsu jo syksyllä mutta silloin emme päässeet koska lähdimme kotiin. Joulun aikaan olivat koko porukka vatsataudissa joten tapaaminen siirtyi jälleen. Nyt kaikki taivaankappaleet ilmeisesti olivat kohdillaan ja päivä sopi molemmille.
Olimme jo sopineet heidän kanssaan että ystävä hakee meidät heidän tavernansa edestä. Lauantaina puhelin kuitenkin pirisi, emäntä vielä varmisti että olemme tulossa.
Sovittuna aikana odottelimme tavernan edessä kun mies käveli meitä kohti ja kysyi olemmeko suomalaisia ja esitteli itsensä emännän veljeksi. Pyysi meitä odottelemaan hetken kun hakisi auton. Samalla mamma asteli tien toiselle puolelle. Mies huuteli äitiään tulemaan odottelemaan tänne suomalaisten kanssa kun hän hakee auton.
Väkeä oli paikalla parikymmentä henkilöä ja koko ajan ovi kävi ja väkeä lappasi sisälle. Kaikenkaikkiaan kolmisenkymmentä vierasta. Lammas oli grillissä vartaassa pyörimässä ja lisäksi tarjolla oli salaatteja sekä uunilammasta, kyljyksiä ja vartaita perunoiden kera. Ruokaa olisi riittänyt varmaan koko Ierapetralle, hirvittävä määrä jäi syömättä.
Hetken päästä pöytiin kannettiin leivonnaisia ja hedelmiä. Niitäkin oli, voisikohan sanoa, riittävästi.
Kommentit
Lähetä kommentti