Kavousi ja Mochlos Kreeta

 

Eilen lähdettiin ajelemaan Kavousin kylään. Ensivaikutelma kylään tullessa oli että aika uutta rakennusta näyttää olevan. Tien varressa olevan ison kirkon kautta lähdettiin kohti taaempana olevaa vuorenrinteeseen nojaavaa vanhempaa osaa kylästä. Aikalailla sama kaava toistui kuin muissakin kylissä. Raunioita löytyi ja paljon. Ainoa asia mikä näytti erottavan tämän kylän muista oli että talot vaikuttivat olevan suurimmaksi osaksi melko isoja. Tai siis rauniot, eipä niitä enää taloiksi voi kutsua. Mutta selvästi isompia, ilmeisesti kylä oli aikanaan ollut melkon vauras. Näin voisi ainakin kuvitella.

Seuraavaksi nokka kohti Mochlosin kylää. Luin netistä että kylä on vanha kalastajakylä jossa on pienimuotoista turismia. Juuri ennen kylää oli melkoiset kivilouhokset.

Olimme nousseet melko korkealle ja pudotus päätieltä kohti kylää oli jälleen melko jyrkkä. Melkoista serpentiininauhaa kierreltiin edestakaisin. Pari isompaa rekkaakin tuli vastaan kapealla tiellä, onneksi huomasimme ne ajoissa ja pysähdyimme pienelle levikkeelle. Monin paikoin tie oli niin ahdas että kahta autoa rinnakkain ei olisi mahtunut kulkemaan. 

Perille päästiin ja ihastuimme heti pienen kylän tunnelmaan.  Kylä oli hiljaisen ja rennon oloinen, melkein liiankin hiljaisen. Meren aallot löivät rantaan kohisten, todella idyllisen oloista.

Kylä on todella pieni joten kovin kauaa siellä ei jaksa kierrellä. Poikkesimme kahville ainoaan auki olevaan paikkaan. Kreikkalainen kahvi maksoi 3 euroa. Laskun saatuamme sanoin isännälle πολύ ακριβό,  todella kallis. Ierapetrassa kahvi maksaa paikasta riippuen puolentoista euron molemmin puolin. 

Tässähän selvisi samalla koko kylän luonne, nypitään rahat pois tyhmiltä turisteilta. Tarkemmin katseluamme kylää huomasimme että ne muutamat rakennukset joita olimme nähneet olivat kaikki pieniä hotelleja tai airbnb asuntoja. Olimme kylässä tunnin verran ja näimme ainoastaan muutaman ihmisen. Eipä siellä paikallisia taida asua, kaikki ovat turisteja varten.

Pienimuotoista turismia, mietitäänpäs vähän. Joo kylä on todella pieni mutta käytännössä kaikki ne parisenkymmentä rakennusta olivat turisteja varten. Siinä mielessä joo, pienimuotoista mutta jos ajatellaan asiaa niin että paikallisia ei vaikuttanut asuvan kylässä kuin muutama niin suhteessa tähän ei niinkään pienimuotoista. 

Olemme nyt muutaman kerran törmänneet pienissä kylissä tähän ilmiöön jossa turisteilta niin sanotusti meinataan viedä kalsaritkin jalasta. Onneksi Ierapetrassa emme tätä ilmiötä ole huomanneet. Täällä jokaisessa kuppilassa paikallinen ja turisti maksaa saman hinnan. Ainakin kokemamme perusteella. 

Kysymys ei ole siitä etteikö olisi varaa maksaa kolmea euroa. Kyseessä oli siis aivan tavallinen pieni kahvila, ei mikään hieno ja trendikäs iso kahvila. Mutta kuten olemme saaneet lukea ja kuulleet esim Mykonoksen ja Santorinin tarinoista niin hinnat alkavat karkaamaan pikkuhiljaa käsistä. toim. huom. viimeinen kommentti on henkilöiltä jotka ovat käyneet näillä saarilla ja kauhistelleet hintoja. Me joimme vaan kahvin mutta mietiskeltiin että mitähän täällä mahtaa tavernassa ruoka maksaa. 

Toki voi olla että olemme vaan tottuneet Ierapetran edullisiin hintoihin. Täällä kun ei eletä turismista vaan maataloudesta. 

Kotiin tullessa juttelimme paikallisen naapurimme kanssa. Kerroimme hänelle missä olimme ajelleet ja myös kahvista joka maksoi kolme euroa. Hän oli aivan kauhuissaan ja sanoi ettei ole eläessään maksanut kahvista tuollaista summaa.

 Lounaalle poikettiin Napoleoniin. Odoteltiin ruokaa kun huomasin jonkun ison linnun yhtäkkiä lentävän Riikan selän takaa ja osuvan rannan puoleisen seinän ikkunaan. Lintu oli hetken pökertyneen oloisena ikkunan lähellä. Henkilökuntakin huomasi tapauksen ja katselivat lintua huudahtaen, haukka. Samassa haukka lensi vastapäisestä avoimesta ikkunasta ulos ja jäi lepäilemään muutamaksi minuutiksi katulampun päälle.

Koko henkilökunta ja muutama asiakas ryntäsi ulos ottamaan kuvia.