www.horttaa.fi

  Tämä viikko on ollut yhtä juhlaa, maanantaina oli minun synttärini ja tiistaina ΟΧΙ päivä. Keskiviikkona taas juhlittiin Lissun synttäreitä pikku lounaan merkeissä. Lähdettiin lounaalle yhden jälkeen ja kotona oltiin vähän ennen puolta yötä. Reilu työpäivän mittainen rupeama siis mutta ei niin raskas kuin työpäivä. Päinvastoin, hyvällä porukalla (Lissu, Marja-Liisa, Riikka ja minä) lähdettiin Mamas soul kitcheniin syömään. Έχουμε σαλάτα, μοσχάρι κοκκινιστό, σουτζουκάκια, παστα σουφλέ και γεμιστά.  Και λίγο κρασί, μπίρα και ρακί.  Μόνο λίγο.  Syötiin salaattia,  vasikkaa, lihapullia uunipastaa ja täytettyjä tomaatteja.  Ruokajuomaksi hieman viiniä, olutta ja rakia, mutta vain vähän.   Lounaalla nautiskeltiin pöydän antimista reilu parisen tuntia. Ruoka oli hyvää ja palvelu erittäin ystävällistä. Kannattaa käydä lounasaikaan, heillä on päivän lounaat valmiiksi tehtynä lämpötiskiin ja viikon kiertävä lista. Jälkiruokakahville lähdettiin kahvilaan, ...

  Tiistaina juhlittiin ΟΧΙ päivää joka on suuri juhlapäivä kreikkalaisille. Silloin kreikkalaiset sanoivat EI Mussolinille. Kansallinen juhlapäivä jolloin tietenkin kaikki muut paikat paitsi tavernat ovat suljettuina ihmiset lähtevät isoin joukoin katsomaan paraateja ja juhlallisuuksia. Näinhän tietysti mekin teimme vaikka emme kreikkalaisia olekaan muuten kuin mieleltämme.  Ensimmäisenä oli vuorossa seppeleiden lasku muistomerkille jonka jälkeen puheiden pito alkoi. Onneksi eivät kestäneet kauaa. Sen jälkeen musiikin tahdissa marssittiin pitkin pääkatua. Juhlallisuuksien jälkeen puolenpäivän aikaan ajateltiin mennä syömään ennenkuin kaikki tavernat täyttyvät juhlijoista. Samanlaisia ajatuksia tuntui olleen monella muullakin. Parin ensimmäisen tavernan kohdalla pöydät oli täynnä mutta kolmannessa, Konakissa, tärppäsi. Saimme viimeisen pöydän joka kylpi suoraan auringonpaisteessa. Onneksi läheltä löytyi varjopaikka johon siirsimme pöydän. Aurinkon liikkuessa varjossa ollut naap...

  Reissuun lähdin vähän yli viisikymppisenä mutta eilen mittari näytti vajaata seitsemääkymmentä. Äkkiä sitä ikää karttuu päivän aikana, nuorukaisesta tuli vanhukainen. Mutta vain iältään ei mieleltään. Aamupäivä meni lievästi sanottuna vihkoon. Riikka oli ottanut mukaan ruisjauhoja jotta voisi leipoa seudun suomalaisille ruisleipää. Taikinat oli tehty ja reissarit muotoiltu pellille, eikun uuni päälle. Kuului naks ja keittiöstä hävisi sähköt. Ihmettelin vähän mikä nyt on ja laitoin sulakkeen uudestaan päälle. Riikka laittoi uunin päälle, NAKS. voi helkutti , uuni taitaa olla rikki. Mitäs nyt tehdään pyöri mielessä. Mietiskeltiin hetki, melkein naapurissa asuu tuttu suomalainen. Kyseltiin häneltä voitaisiinko leivät paistaa hänen uunissaan. Onnistuu kuulemma joten eikun pellit kantoon ja korttelin päähän paistamaan leipiä. Leivät saatiin paistettua, puolet jätettiin uunin omistajalle ja puolet vietiin vuokraisännällemme. Hän on pitkään asunut Norjassa ja osaa arvostaa näitä herkkuj...

  Taas on se aika vuodesta kun kellot käännetään. Mikähän ihmeen järki tässä touhussa oikein mahtaa olla, vuodesta toiseen käännellään kelloja edestakaisin. Nooh kellojen kääntelyn jälkeen lähdettiin ajelemaan Anatolin vuoristokylän kautta naapurikylä Mallesin suuntaan. Kylien puolivälin paikkeilla on upea nunnaluostari, jos ajelee lähistöllä kannattaa poiketa.  Luostarin jälkeen lähdettiin ajelemaan varsinaiseen kohteeseemme, Selakanon kylään jossa sijaitsee paljon puhuttu Stellan kahvila. Matkalla pysähdyimme vielä Mallesin kylässä oliiviöljyerottamolla jonka seiniin on maalattu hienoja kuvia. Ja taas matka jatkui, kivistä ja pomppuista tietä pitkin sekä helvetin moisia mutkia pitkin siis sinne Selakanon vuoristokylään. Stellan kahvila lödettiin helposti, kylässä ei kovinkaan monta taloa näkynyt. Idyllinen hieno paikka , tilasimme neljänneslitran viiniä ja mezeitä. Pöytään kannettiin dakoskorppu, fetatahnaa, kaalikääryleitä, papuja sekä leipää. Pavut olivat aika erikoisen ma...