Tästä se taas lähtee

 Υιασ σας φιλοι μυ.  Terve kaverit. Eilen oli taas se päivä kun hypättiin koneeseen suuntana Kreeta ja Ierapetra. Finski oli vartin myöhässä joka tarkoitti sitä että bussiin tulisi todella kiire jossei meidän laukkumme tulisi ensimmäisten joukossa. Ihmeiden aika ei ole ohi, laukut tulivat nopeasti, ehdittiin vielä hakemaan kioskista vähän virvokkeita bussimatkaa varten. Pieni Mythos meni heti kättelyssä bussipysäkillä, sisällä bussissa pysyttiin vesilinjalla. Kahden ja puolen tunnin matkan aikana ei viitsisi huudella kuskille että pysätään kuselle johonkin pusikkoon. Varsinkaan kun kielitaito ei riitä tässä kohtaa. On tullut opiskeltua vähän erilaisia sanoja ja sanontoja. Matka Ierapetraan meni hienosti, upeita maisemia nähtiin ja kuvia napsittiin tiuhaan tahtiin. Tässä muutamia parhaimpia.

Kaikki nämä kuvat ovat Agios Nikolaoksen ja Pachia Ammoksen väliseltä tieosuudelta.

Viime reissujen vahingoista viisastuneina(ollaan unohdettu likipitäen kaikki mistä piti kirjoittaa) ollaan pidetty mukana pientä vihkoa ja kynää. Itse asiassa tämä ei ollut "se" pointti vaan se että kirjoitetaan vihkoon ylös ranskalaisilla viivoilla mistä voitaisiin kirjoittaa. 

Aloitetaan: Koneeseen nousun aikaan kuulutettiin että ryhmät 1 ja 2  voivat mennä koneeseen. Peräti 4 ihmistä hiipi koneeseen jonka jälkeen tuli pieni tauko. Seuraava kaveri yritti mutta portti ei auennut ja virkailija kertoi hänen kuuluvan ryhmään 3 johon myös me kuuluimme. Kaveri palasi nolon oloisena taaemmaksi odottelemaan. Kun kukaan ei ollut halukas astumaan koneeseen kuuluttivat virkailijat lopuksi että ryhmän 1,2 ja 3 ihmiset voivat nyt astua koneeseen. Nyt rupesi tapahtumaan, ihme että porttien saranat kestivät, sen verran tiuhaan tahtiin ihmisiä lappasi porttien läpi. 

Ilmeisesti ryhmä 3:n uskalikkojen jälkeen myös ryhmän 1 ja 2 ihmiset uskalsivat astella koneeseen. Kone täyttyi nopeasti ja kymmesisen minuuttia ennen lähtöä kuulutettiin että kaikki ovat koneessa. Silti kone lähti vartin myöhässä. Ollaan oltu finskin lennoilla lähemmäs viitisenkymmentä kertaa ja voi sanoa että kone on aina myöhässä, vähintään muutaman minuutin, yleensä reilummin. Ei siinä muuten mitään suurta draamaa ole mutta jatkoyhteydet ovat monesti kiinni näistä minuuteista. 

Kun päästiin koneeseen istumaan levisi naamalle pieni hymyn tapainen, nokkamme edessä toisella rivillä luki business class. No vitsivitsi, toki tiesimme ettei tässä mitään luksuskohtelua ole tiedossa. 

Päästyämme Ierapetraan kurni nälkä vatsassa ja suuntana suoraan taverna To Konaki jonka hotellissa Zafirissa myös majailemme. Perinteisesti ensimmäisenä lounaana on ollut χωριάτικη και σαρδελλα σχάρας.  Kreikkalainen salaatti ja grillatut sardiinit. Palan painikkeena tietenkin retsinaa. Lounas muuttui kosteammaksi kun jälkiruoaksi tuotiin karahvi rakia.

Illalla suunnistettiin tuttuakin tutumpaan paikkaan Coffee shoppiin. Vaggelis istuskeli pöydässä ja viittoili meitä liittymään seuraansa. Juteltiin kuulumisista ja annettiin  hänelle pienet tuliaiset. Hän kyseli jäämmekö istumaan hetkeksi. Toki jäisimme. Hän soitti vaimolleen ja pyysi paistamaan muutaman Σφακιανη πίτα,  eli piiraita joissa täytteenä on mizithrajuustoa. Hän lähti hakemaan piiraita kotoaan ja toi samalla meille tuliaisiksi pullon viiniä. Hädin tuskin saimme pidettyä silmämme auki(aamulla herätys oli klo 3.30) mutta urheasti huuhtelimme pitat ja mezeet alas parin rakikarahvin avulla. Tuskaa ei livittänyt sekään että Vaggeliksen ystävä tuli morjestelemaan ja juttelemaan ja tarjosi toiset pari karahvia rakia.  Μετά καληνύχτα, sitten hyvää yötä.

Mizithrajuustopiiraat ja kurkkua sekä lisäksi muutama mezelautanen