Riittääkö yksi??
Eilen oli "kärsimysten" päivä eli hammaslääkärin tapaaminen. Eisenytniin paha ole mitä väitetään, suu auki ja lääkäri hoitaa homman. No jokaisella kipukynnys on erilainen, me emme ole tarvinneet normaalisti puudutusta paikkaukseen. Joten ihan kamalaa se ei ole mutta HEI, ei se nyt mikään nautintokaan ole istua reilu puoli tuntia suu auki lääkärin repiessä ja poratessa. Piti ottaa pieni paikallispuudutus ensin, vähän rakia niin helpottaa. Ja pois päästessä pieni ouzo terassilla nestehukkaan. Nahkatuoleissa kuumalla ilmalla on todella ikävä istua. Kalsareista saisi väännettyä vettä riittävästi vettä Saharan alueen viljelysten kastelemiseen. Olisi lannoitteetkin jo mukana.
Purukaluston kunnostuksen jälkeen iski hirvittävä nälkä. Ollaan usein kävelty erään gyros/souvlaki paikan ohi ja pää kääntyy väkisinkin tuoksun mukana sinnepäin. Pitihän se lähteä testaamaan mutta tällä kertaa haju hävisi maulle. Gyros oli täyteen tunkettu ranskalaisia, lihaa oli melko vähän, pari siivua tomaattia ja tsatsikia. Tsatsikikin tehty vähärasvaiseen jogurttiin, ei tarvitse toista kertaa käydä mutta ulkopuolella tuoksu on taivaallinen. Käykää tuoksuttelemassa mutta älkää menkö syömään, nimi jääköön salaisuudeksi. Jokainen voi itse testata. Aikaisemmin gyroksessa oli öljyllä sivelty grillattu pitaleipä, lihaa sopivasti, pari ranskalaista, tasatsikia ja tomaattia. Joskus jopa ihan muutama salaatinlehtikin ja jopa sinappia(ainakin Thassoksella). Monta erilaista on syöty mutta nykyinen trendi "määrä korvaa laadun" ei ole hyvä.
Illalla mentiin mezedopolio Odeoniin. Taas tyhmät suomalaiset odottavat ovien avautumista 19.30(virallinen avausaika). Ovet avattiin vartin myöhässä mutta hyvä että avattiin. Aina pitää olla jotain positiivista. Aika äkkiä porukkaa alkoi virtaamaan sisälle ja tarjoilu pelaamaan. Ruokaa saatiin pöytään ihanassa miljöössä, puitteet ovat upeat. Ruoka on todella hyvää täällä pikkaisen omalla twistillä, kannattaa kokeilla.
Tänään aamulla lähdettiin shoppailemaan. Jokapojan unelmajuttu eiks vaan. No lomalla on aikaa kierrellä, museot ja kaupat KAUKAA. Vitsivitsi, heti alkuun pikkaisen eksyttiin kun valittiin se varjoisempi reitti mikä ei ollut tuttu. Mutta pienen harharetken jälkeen päästiin oikeille raiteille ja päästiin Ierapetran ulkopuolella olevaan isoon Kiinan kauppaan. Matkaan ei mennyt kuin tunti, mutta tästä ajasta harhailuun meni vain vajaa kymmenen minuuttia. Vaimo haki housuja ja jotain pikku juttua mutta eipä löytynyt. Mutta minäpä poika löysin sortsit joten kannatti kävellä. Hehheh. Sama juttu takaisin, Jumbon sekä parin muun kaupan kautta kylille takaisin. Onneksi löydettiin Jumbosta ulos, on meinaan aika sokkeloinen paikka, meinattiin jo soittaa hätänumeroon.
Tunnin marssimisen jälkeen pikku mezeelle ensi nälkään, kellohan oli vasta yksitoista. Tutussa mezepaikassa ei isäntää näkynyt. Pöytää tuli pyyhkimään kaveri jota ei olla ennen nähty. Sen jälkeen iski retsinapullon pöytään. Hetken aikaa ihmeteltiin että tietääkö koko Ierapetra mitä juomme mutta oven suusta häkyi tuttu kaveri heiluttamassa. Lienee kertonut mitä pöytään pitää tuoda.
Tänään on reissumme kuumin päivä, hikeä pukkaa ilman kävelemistäkin. Uimaankin pitäisi mennä mutta ei jaksa, ollaanhan kahden viikon aikana oltu jo kolme kertaa uimassa.
Kommentit
Lähetä kommentti