Vierailulla Makrialin kylässä Giorgioksen luona
Eilen illalla meidät oli kutsuttu Giorgioksen luo syömään Makrialin kylään johon hän oli muuttanut jokunen kuukausi sitten. Yiannis haki meidät kasin paikkeilla ja ajeltiin tapaamaan Giorgiosta. Juuri ennen lähtöä tuli Lissulta viesti jossa pyyteli heidän kanssaan Elvetiaan hetkeksi istuskelemaan. Ikävä kyllä olimme jo ehtineet sopia käynnistä Giorgioksen luona joten ei päästy heidän kanssaan iltaa viettämään. Aikaahan tässä vielä on joten toivottavasti ehditään istumaan alas joku ilta, kotiin lähdemme 8.10. Miten se aina meneekin niin että muutamana päivänä ei ole mitään mutta sitten tulee päällekkäisiä tapaamisia, ikävä juttu.
Makrialin kylään päästiin ja kyselemällä löydettiin Giorgion kämppä. Kivan oloinen ja upeat näkymät vaikkakaan pimeällä niitä ei kunnolla näkynyt. Mutta parvekkeelta Giorgios esitteli, oikealla näkyvät Kalamafkan kylän valot, siitä vähän vasemmalla ylempänä näkyvät Anatolin valot ja ihan suoraan edessä näkyvät Myrtosin valoja.
Giorgios oli laittanut pöytää koreaksi, katettuna oli ταραμοσαλατα και μελιζανεσ τιγανιτεσ, ελιεσ, φετα και τιρι. Mätitahnaa, paistettuja munakoisoja, oliiveja, fetaa sekä kovaa juustoa suoraan Giorgioksen ystävältä lammaspaimenelta joka valmistaa juuston itse. Πολι ορεια, mahtavaa. Samalla ovikello soi ja ystävämme Magri Gialosin kylästä toinen Giorgios sekä Manolis ilmestyivät paikalle. Giorgios kantoi ruokaa pöytään, κοτόπουλο και πατάτες στο φούρνο , kanaa ja perunoita uunista. Πολι πολι ορεια, nyt oli kyllä mahtavaa ruokaa. Kyllä kunnon kotiruoka aina voittaa ravintoloiden sapuskat mennen tullen. Varmaan osittain johtunee myös tunnelmasta kun ystävien kanssa saa nauttia hyvää ruokaa. Jälleen soi ovikello ja pari Giorgioksen ystävää ilmestyi sisään. Pöydässä ei ollut tilaa mutta Giorgios painui ulos ja haki viereisestä kahvilasta(joka oli suljettuna silloin) lainaksi pöydän ja pari tuolia jotta vieraatkin pääsisivät nauttimaan pöydän antimista. Täällä se on oikeasti noin yksinkertaista, kaverilta voi lainata pöytää ja pari tuolia. Samaan aikaan alkoi vaaliväittely telkkarista, tseesus mikä meteli alkoi samantien. Ilmeisesti kaikki eivät olleet saman ehdokkaan kannalla nimittäin väittely oli suomalaisittainkin todella kiivasta hetken aikaa. Pohojanmaalla olisi ehkä näillä äänenpainoilla jo pikkaisen kutiteltu kylkiluita kättä pidemmällä. Mutta saman tien kun ohjelma loppui normaali jutustelu alkoi ja taputeltiin kavereita olkapäälle ja naureskeltiin niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Olemme ennekin huomannet että täällä ei kannata ottaa uskontoa eikä politiikkaa puheeksi, ei sillä että osaisimme niistä mitään puhuakaan mutta paikallisille nämä ovat vakavia aiheita joihin ei varmaankaan turistin kannata pahemmin sekaantua.
Nämä kaikki ovat unohtumattomia elämyksiä, kiitos Yianniksen sekä Giorgioksen. Niin sydämellisiä ja hienoja ihmisiä joiden kanssa olemme saaneet kokea niin paljon mahtavalla Kreetan etelärannikolla Ierapetran lähistöllä.
Ierapetraa mereltä päin
Kommentit
Lähetä kommentti