Mummuenergiaa
Meidät oli jälleen eilen pyydetty Giorgioksen luo syömään vähän niin kuin nyyttikesteille. Haettiin kaupasta lihat, possua ja kanaa sekä salaattitarvikkeita. Pullo viiniä tietysti kuuluu asiaan ruoan kera kun ollaan Kreetalla . Tai mitä sen väliä missä ollaan, hyvän ruoan kera kuuluu lasillinen viiniä. Joskus toinen tai kolmaskin kuka näitä laskee. Giorgios lähti hakemaan kaveriaan Vasilista lähikylästä. Yiannis laittoi tuulemaan ja aloitti paistamalla kanat kevätsipulin ja tillin kera. Ei olla ennen maistettu moista yhdistelmää mutta todella hyvää tuli. Salaatti saatiin myös aikaiseksi ennen Giorgioksen ja Vasiliksen tuloa. Vasilis toi mukanaan kunelin. Luitte oikein kunelin ei kanelin, kuneli on Kreikan kielellä kani ja hyvin herkullista lihaa. Sitten Giorgios hyppäsi keittiönsä kingiksi ja laittoi possun ja kanin lihat kypsymään ja istahti pöydän ääreen meidän kanssamme jutustelemaan samalla kun kuori perunoita. Ehdimme aloittelemaan kun Yianniksen puhelin soi, joitain tuttuja kyseli missä hän on. Kuultuaan missä olemme päättivät he tulla morjestelemaan, olihan Giorgioskin osalle heistä tuttu. Viisi henkilöä lisää ruokapöytään joka oli katettu viidelle. Sama ruljanssi kuin viime kerralla, Giorgios lähti naapurin kahvilasta Vasiliksen kanssa hakemaan pöytää ja tuoleja. Saatiin juuri katettua heillekin kun olivat jo oven takana. Katselimme Riikan kanssa heti että ainakin yksi mummuista oli tutun näköinen. Yiannis laittoi TV:n ruudulle pyörimään yia yia melitzana videopätkän josta heti äkkäsimme että siinähän hän esiintyi. Toistakin mammaa katselimme kovin tutun näköiseksi mutta hänestä emme olleet ihan varmoja.
Joka tapauksessa meininki oli mahtavaa, musiikki soi ja kaikki lauleskelivat mukana, jopa mekin hyräilimme jonkun verran mukana ja taputtelimme tahtia. Giorgios laittoi vielä perunat paistumaan öljyyn, aloiteltiin muista perunoita odotellessa. Sapuskat katosivat äkkiä parempiin suihin, ainoastaan kasvinsyöjä tuijotti toista kasvinsyöjää. Kanin pää nimittäin oli lihojen mukana ja jäi lautaselle tuijottamaan suoraan Riikkaa.
Alkuviikosta tapasimme nais trion Ruotsinsuomalaisia vai Suomenruotsalaisia, miten nämä nyt menevätkään. Mutta ovat siis suomalaisia jotka asuvat Ruotsissa. Oikeastaan yksi heistä asuu nykyisin Suomessa mutta anyway hulvattomia typyköitä. Juttua riittää ja hauskaa on, usein Lissukin istuskelee mukana. Sanotaan että tässä porukassa tuntuisi huumorintaju kohtaavan aika hyvin naurua riittää. tosin tämä on minun mielipiteeni, muista en tiedä. Naura usein ja paljon ja elä pitkään.
Kommentit
Lähetä kommentti